• Piia Perttilahti

Onnistunut elämäntapamuutos sopivan personal trainerin avulla

Updated: Dec 28, 2019



Tuukka Heikura teki onnistuneen elämäntapamuutoksen hänelle sopivan personal trainerin avulla


Alkutilanteeni nelisen vuotta sitten oli, että olin valitellut työterveyslääkärilleni vaivojani ja yleistä vointiani. Hengästyinkin helposti. Olin kärsinyt aiempina vuosina jäätyneestä olkapäästä, joka oli pikku hiljaa kuitenkin jo avautunut siihen mennessä. Yölliset selkäkivutkin olivat vaivanneet useita vuosia ja haitanneet yöunia. Minulla on myös pistoshoitoinen tyypin 1 diabetes. Odotin lääkäriltä vain uutta fysioterapialähetettä, mutta hänpä passitti minut kuntotestiin! Ergometrin tulos oli heikko, hapenottokyky 28, asteikon alapäässä jopa ikäisekseni, ja sain ohjeet alkaa kuntoilemaan.


Kesän jälkeen kerroin asiasta kollegalleni ja lisäsin käyneeni sitten pari kertaa pyöräilemässä kesän aikana. Hän naurahti että eihän tuo mitenkään riitä: ota tästä numero kaupungin liikuntaneuvontaan! Toinen kuntotesti antoi tähän väliin entistäkin huonomman tuloksen - 27. Suureksi yllätyksekseni ei kesän pyöräily ollut auttanutkaan.


Elämäntapamuutos alulle


Pohdin asiaa, ja jo puhelin kourassa tuumin, että jospa kuitenkin kävisin vielä läpi kuntosaleja ja mahdollisesti myös henkilökohtaisia kunto-ohjaajia, kun en minä oikein ryhmäliikunnasta ainakaan innostu. Serkkuni neuvoi vaivani ymmärtäen varmistamaan, että PT tuntisi myös fysioterapiaa. Löysin muutaman, mutta sattumalta juuri työpaikkani viereisellä salilla toimi kaikki määritykset täyttävä PT Anu Laaksonen. Hänen juttusille siis. Tämä osui juuri ennen 40v syntymäpäiviäni vuoden lopussa. Nyt alkaisi ensimmäistä kertaa elämässäni ohjattu kuntoilu, kun selkeästi itseohjattu ei ole onnistunut! Kuntosalillakin olin käynyt elämäni aikana vasta kaksi kertaa, mutta ehkä nyt asenteeni muuttuu.


Tämä osoittautui parhaaksi investoinniksi itseeni ikinä.


PT:n opeilla ruokavalio meni uusiksi ja sekä peruskunto että lihaskunto lähtivät vihdoin nousuun. Vuoden sisällä hapenottokykyni oli noussut jo lukemiin 39, joka vastasi jo hieman ikäluokkani keskiarvoa parempaa kuntoa. Pohjilta lähteneenä treenit lähtivät varovaisesti liikkeelle kehoa kuunnellen, koska ensin täytyi vahvistaa jäseniä, jotta kehoni voi ottaa treeniä vastaan. Lihaskuntoa tärkeämpää minulle oli tässä vaiheessa kuitenkin peruskunto. Sain kuitenkin pian mm. vedettyä ensimmäiseni leukani noin 20 vuoteen, josta olin erityisen ylpeä. PT:n vetämästä lihaskuntotestistäkin tuli hyvät pisteet.


Kohti seuraavaa tavoitetta


Hyvistä tuloksista innostuneena julistin PT:lleni seuraavan tavoitteeni: haluan nyt tulevana kesänä polkea mökille Espoosta Sotkamoon! Tämä oli aikoinaan ollut isäni toteutumaton unelma, jonka olin nyt itse päättänyt toteuttaa. PT muokkasi saman tien treeniohjelmani tavoitetta tukemaan.



Seuraavan puolen vuoden aikana ennen kesäkuuksi suunniteltua matkaa painoni tippui ja peruskunto nousi entisestään, mutta työterveys ei enää kustantanut ergometrimittauksia, koska olinhan nyt keskikuntoinen, normaalipainoinen, ja asia oli tavallaan korjattu.



Pyörämatkan suoritin lopulta soolona 10 päivässä ja matkaa tuli 678 km! Alku oli vaikea polvivaivojen kanssa, mutta raportoin matkan etenemisestä sähköpostilla PT:lle. Ehkä 70 km päivässä kovaa vauhtia täydessä kuormassa oli sittenkin liikaa heti alkuun. Jyväskylässä pidin mäkisen maaston jälkeen yhden lepopäivän, jonka aikana oli tarkoitus miettiä joudunko sittenkin ns. maitojunalla kutiin. Vaivat olivat loppuneet ja päätin jatkaa loppuun asti, joten en joutunut.



Pisimmän 135 kilometrin päivämatkan suoritin reissun viimeisenä päivänä ukkoskuuroa karkuun polkiessa. Olin pakannut matkaan kaksi sivulaukkua täyteen varusteita ja teltan, jota en lopulta laittanut kertaakaan pystyyn, koska onnistuin polkemaan majapaikasta majapaikkaan aina päivän aikana. Ehkä seuraavalla kerralla otan viisaampana vähemmän painoa mukaan. Kaikesta huolimatta, tavoite saavutettu!


Sopivan personal trainerin tärkeys


Treenit jatkuvat edelleen PT Anu Laaksosen kanssa. Selkävaivat ovat enimmäkseen kadonneet, olo on hyvä, saan nukuttua yöt ja henki kulkee. Rautaakin nousi maastavedossa viidellä toistolla 90 kiloa ja kaltevassa jalkaprässissä kymmenellä toistolla 180 kiloa jo reilu vuosi sitten. Neljä leukaa! Aiempaa parempi lihaskunto näyttää auttavan myös diabeteksen hoidossa. Mihinkään näistä tuloksista en arvannut vielä pääseväni, mutta tämä motivoi eteenpäin. Sykettä olemme käyttäneet treeniohjelman välitykseen ja suoritusten seurantaan. Seuraavaksi opettelen uimaan ja Anu onkin jo muokannut uuden ohjelman tätä tukemaan.


Raportoin Anulle pyörämatkalta päivittäin ja tuntui, että hän oli hengessä mukana. Välillä antaen vinkkejä ja tukea, kun polvi vaivasi, ja loppumatkasta kannustaen, että hyvin menee ja kilometrit taittuu. Mitä nyt vähän piikitteli mun syömisiä, kun söin ravintolassa ihan mitä sain tilattua.


Onhan tämä kolmen vuoden treeniohjaus ollut hieno matka Anun kanssa. Tapaamme nyt korkeintaan kerran joka toisella viikolla. Olen oppinut luottamaan hänen sanaansa, koska tuloksia tulee ja olen säästynyt vammoilta. Todennäköisesti hän on oppinut myös minulta minkälaista diabeetikon elämä on ja muistuttaa välillä tarkistamaan verensokerit treenin aikana. Hän on kaivanut minulle päivitettyjä tietoja diabeteksen hoitoon liittyen, joita en itse vielä tiennyt. Ihan mahtityyppi tuo Anu.




Haluaisitko oman tarinasi tähän? Lähetä tarinasi osoitteeseen piia@syketribe.fi <3